18.1.2015

Neljä asiaa, jotka saan ostaa

Loppuviikon työmatka ja viikonlopun humputtelut ovat pitäneet minut poissa blogitekstien ääreltä, mutta täällä ollaan taas. Ompelukoneelle olen päässyt sen verran, että työn alla olleet jakku ja hame ovat valmistuneet. Lopputulokseen palaan huomenna.

Työmatkalla ollessani näin unta, että olin ostamassa paitaa. Paita oli ihana, unelman pehmeä mohairneule, jossa oli eri pastellinsävyjä ja kaunis kuviointi, edullinenkin vielä. Varsinainen löytö, ajattelin matkatessani kassalle pehmoista paitaa tyytyväisenä hypistellen. Samassa muistin lupaukseni olla ostamatta uusia vaatteita ja päästin pari pettymyksen kirosanaa. Hetken mietin hairahdusta. Ostaisin paidan salaa, en vain kertoisi tästä blogissa. Kukaan ei saisi koskaan tietää. Hyi minua! Omatuntoni vei onneksi voiton ja ajattelin, että pahinta olisi, jos itse tietäisin rikkoneeni lupauksen. Olisin huijari, vaikka kukaan ei tietäisikään. Heräsin ja aloin suunnittelemaan pastellineuleen neulomista.

Tulppaaneja päivän piristykseksi

Unesta herättyäni päätin myös määritellä lupaustani hieman tarkemmin. Olen siis luvannut vuonna 2015 ommella vaatteeni itse, enkä osta mitään valmiina. Tämä siksi, että vaatteet on kaikista tuoteryhmistä se, jota minä kulutan selvästi ahkerimmin, ja sillä alueella minä voin vaikuttaa eniten omilla kulutusvalinnoillani. Vaateteollisuuteen liittyy paljon ekologisia ja eettisiä kysymyksiä ja tämä on minun tapani ilmaista oma mielipiteeni asioiden tilasta. Lupakseni ei kuitenkaan ole turhaa ekovouhotusta, eivätkä periaatteeni sellaisia, joiden takia alan hakkaamaan päätä seinään. On muutamia juttuja, joihin haluan pidättää itselläni oikeuden.

Ensinnä rajaan lupaukseni ulkopuolelle hansikkaat. Saan ostaa neulehanskoja tarpeeseen. Jos hanskat kuuluisivat lupaukseeni, en ehtisi muuta tehdäkään kuin neuloa hanskoja, sillä hukkaan niitä niin usein. Tänä talvena on menossa kolmas pari, mutta luulen, että hukkasin ne tänään. Nahkahanskoja en enää edes harkitse, koska niiden hukkuminen harmittaa aina vähän enemmän.

Alusvaatteita saan myös ostaa. Ei siksi, että hukkaisin niitä usein, vaan siksi, että en halua tehdä elämästäni liian vaikeaa.



Kolmas lupaukseni ulkopuolelle jäävä alue on urheiluvaatteet. Liikun paljon ja esimerkiksi uusi laskettelutakki olisi nyt tarpeen, koska vanha on jo aikansa elänyt. Urheiluvaatteet ovat aina pitkäikäisiä hankintoja ja kulutan ne loppuun asti, joten niiden hankkiminen on tähänkin asti ollut järkevää. Vanhat myyn kirpputoreilla (kuten muutkin vanhat vaatteeni), jos ne ovat yhtään käyttökelpoisia. Mutta en siis hanki mitään turhaan, vain jos todella tarvitsen.

Lupaukseeni eivät myöskään kuulu kengät, mutta niitäkin ostan vain, jos ostos on oikeasti järkevä. Järkevä ostos on silloin, kun se on tarpeellinen, pitkäikäinen ja käyttökohteet ovat monipuolisia, materiaali on ekologinen, kestävä ja korjattavissa ja hinta on omalle rahapussille sopiva. Ostos on järkevä myös silloin, jos se edistää positiivisia asioita. Esimerkiksi ostamalla tuotteita suomalaisilta suunnittelijoilta tai valmistajilta tuen suomalaista osaamista ja yrittäjyyttä.

Muilta osin ompelen vaatteeni itse. Mekot, takit, paidat, housut, hameet ja kaikki. Asusteet ja laukut myös, jos sellaisille tulee tarvetta. Sisustusratkaisuissa pyrin samaan. Ajatukseni yltää tietenkin myös vaatekaappiani ja kodin tekstiilejä laajemmalle, ja haluan tehdä järkeviä valintoja kaikilla elämän alueilla. Ekologisemmin, tehokkaammin ja fiksummin. Menestys on vaihtelevaa, mutta tarkoitus on hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti