29.1.2015

Paidasta ja sen ompelusta

Kas tässä paita, jota viime postauksessani kaavoitin uusiksi. Laskokset ovat nyt siellä missä pitääkin ja pari muuta matkan varrella tehtyä muutosta meni kuten suunnittelin. Siis lopputuloksen osalta, itse ompeluprosessi ei ollut niinkään ihana kokemus.




Ompeleminen oli nimittäin suorastaan piinallista puuhaa. Kauniisti laskeutuva ja miellyttävän tuntuinen, viskoosiksi vahvasti epäilemäni kangas oli sellainen vempula, että ei mitään tolkkua. Ensinnä kankaan leikkaaminen oli jokseenkin mahdotonta. Seuraavaksi reunojen huolittelua saati saumojen ompelua oli aivan turha yrittää saumurillani, joka ei muutenkaan syö ohuita kankaita. Päädyin ompelemaan saumat ensin ompelukoneellani ja vasta sitten huolittelemaan reunat. Se toimi jollain tavalla, mutta en näytä paidan sisäsaumoja teille.

Tässä yhteydessä voisinkin mainita, että minulla on sekä Pfaffin ompelukone (Quilt Expression 4.0) että saumuri (Coverlock 3.0). Nämä kaksi ovat aivan eri planeetoilta. Ompelukone on ihana ikioma aarteeni, jonka kanssa kaikki on mahdollista. Saumuri taas on yksi iso ongelma, joka ei toimi juuri missään tilanteessa niinkuin toivoisin. En tiedä onko vika käyttäjässä (hyvin epätodennäköistä tietysti) vai koneessa, ja onko edes sellaista harrastajasaumuria olemassa, joka toimisi niinkuin lupaa. Jos on, niin kertokaa mistä sen löydän, laitan omani vaihtoon välittömästi.





Pidensin hihoja hieman alkuperäisestä kaavasta ja huolitteli hihansuun täysvinoon leikatulla suikaleella.

Lopuksi leikkasin helman vielä pyöreäksi, sillä suora helma oli aika jäykän näköinen. Helman huolittelu oli niin ikään karmaisevaa. Päädyin ompelemaan kaksi apuommelta 0,5 ja 1 sentin päästä reunasta. Ompeleita pitkin päärme oli mahdollista taitella jotakuinkin järkevästi. Kiristin ompeleita sisämutkassa ja ratkoin niitä auki ulkokurvissa, ja reuna asettui jollain tavalla. Vähän helma vielä kiemurtaa, mutta uskon, että se asettuu, kun silitän sitä vielä huolellisemmin.





Lopputulosta näin mallinuken päällä katsellessa mieleeni hiipii epäilys, olenko mummoutumassa. Onko tämä mummopaita? Oliko tämä sittenkään hyvä idea? Ei siinä sinänsä mitään, mummot ovat monesti erittäin tyylikästä väkeä, mutta minulla olisi kuitenkin vielä jokunen vuosi jäljellä ennen varsinaisia mummovuosia. Ehkä voin auttaa oikeilla asustevalinnoilla asiaa. Tai ehkä hihoille voisi tehdä vielä jotain.

Luulen, että asia selviää vain empiirisellä tutkimuksella, joten puen paidan rohkeasti huomenna päälle ja seuraan ympäristöni reaktioita. Jos minut autetaan tien yli, tiedän jonkin menneen vikaan.



26.1.2015

Kaavapalapeli

Viikonlopun aikana pyörittelin kaavoja ahkerasti. Työn alla on ollut pusero. Varastoissani oli kangas (viskoosia luulen, Eurokankaan palaosastolta), josta olen suunnitellut ompelevani siistin yläosan toimistotyöhön. 

Olen jo pitkään ollut kovin ihastunut elegantteihin laskoksiin, ja halusin niitä paitani pääntielle. Selasin kaavakirjastoani, mutta en löytänyt toiveideni mukaisia ohjeita. Joko ne olivat liian simppeleitä tai niissä oli liikaa kaikenlaista tapahtumaa ja uloketta ja härpäkettä ja nirunarua. Niinpä päädyin muuntamaan kaavat mieleisekseni. Tai ainakin yrittämään sitä, sillä kokemusta visioni mukaisesta kaavojen muuntelusta ei minulla hirveästi ole. Kaavoitusprosessista kertyi seitsemän kuvan sarja, kaavoitusohjeeseen tästä.




Burdasta (2 / 2014, s. 68) löytyi yksinkertaisen paidan kaava, jota pystyin hyödyntämään. Tuo hassu kaulus saisi jäädä pois, pääntietä pitäisi avartaa ja haluamani laskokset täytyisi lisätä.



Burda 2 / 2014 s 68


Aivan aluksi sommittelin pääntien laskokset sovitusnuken päälle. Neljä laskosta 6 - 7 cm välein näytti hyvältä.






Seuraavaksi oli vuorossa kaavoitus. Kaavoituksesta kertyi seitsemän kuvan ohje, joka löytyy täältä

Tässä tiivistelmä kaavoitusprosessista ennen ja jälkeen -kuvina:





Sitten vain ompelemaan. Oikeastaan paita on jo kutakuinkin valmis, loppusilausta vailla. Postaan kuvat valmiista paidasta aivan lähipäivinä. Kuullaan!


22.1.2015

Pipo, joka kiristi liikaa

Ompeluksien välissä valmistui äskettäin myös pipo, jonka aloitin joululomalla. Halusin mustan, siistin ja simppelin peruspipon, jossa olisi kuitenkin vähän ilmettä. Pipon piti olla juuri oikean kokoinen ja hyvin istuva. Sopivan väljä, ettei tukka lytisty ja päivä mene pilalle, mutta ei kuitenkaan ollenkaan baggy-mallia. Niinpä päädyin klassiseen palmikkopipoon. Tästä neuleohjeeseen.


Pipon takaa kurkistaa lentoon lähtevä Vanilla Fly -possu on Porvoon vanhan kaupungin Destiny-liikkeestä

Aloitin neulomaan pipoa muistaakseni 80 - 90 silmukalla. Pääsin noin 10 cm eteenpäin, kunnes huomasin, että piposta oli tulossa aivan liian pieni - tiheät palmikot kutistivat ympärysmittaa. Sehän ei sovi, että pipo on kireällä, joten ryhdyin jälleen purkuhommiin ja aloitin alusta. Lisäsin silmukoita mittauksieni mukaan ja päädyin 120 silmukkaan.

Pipon kavennukset tein ilman suurempia suunnitelmia. Halusin vain piilottaa ne symmetrisesti palmikoiden suojiin näkymättömiin. Niinpä kavennuksista tuli ehkä hieman monimutkaiset, mutta ihan onnistuneet.

Viimein sain valmiin pipon päähäni. Hetken soviteltuani totesin sen olevan liian matala. Olin kyllä epäillyt sitä jo neuloessa, mutta en jaksanut purkaa enää. Manasin laiskuuttani jonkin aikaa, kunnes tajusin, että kyseessä on 75 % villalanka (Novitan Isoveli), eli se varmasti muokkautuu helposti oikeaan kokoon. Niinpä kastelin pipon läpimäräksi haalealla vedellä, ja vetäisin sen yöksi sopivan kokoisen kulhon päälle pikkuisen venytettynä kuivumaan. Aamulla pipo oli kuiva ja asettunut juuri sopiviin mittoihin.

Neuleohje löytyy täältä.




19.1.2015

Jakku ja hame valmiina

Muutama päivä sitten kerroin ompeluprojektieni kriittisestä pisteestä, johon asti innostusta riittää ja hommat sujuvat. Sitten tulee pulma, joka on sillä hetkellä liian haasteellinen ja on helpompaa vain keskittyä johonkin muuhun. Tämän jakun kanssa oli käydä juuri niin. Sysäsin jakun sivuun ongelmien ilmettyä ja paneuduin hameen (kuva tuolla hieman alempana) ompeluun.

Lupasin kuitenkin vastedes saattaa haasteellisetkin työt sinnikkäästi loppuun asti. Niinpä tartuin jakun ongelmiin heti, kun hame oli valmistunut, ja sain kuin sainkin ne ratkaistua - nyt selkä istuu ja selän ja hihojen saumat ovat siististi tikatut. Kannatti siis nähdä vaivaa.



Jouduin vähän purkuhommiin, mutta sekään ei haitannut, sillä keksin, kuinka saan saumat hetkessä auki. Kiinnitin toisen sauman osapuolista nuppineulalla silityslautaan, toista vedin kevyesti vastakkaiseen suuntaan ja ratkoin välistä irvistelevät langat terävillä saksilla pienellä sahausliikeellä. Turhauttava homma oli vikkelästi hoidettu. Että ihminen voikin olla iloinen pienistä asioista.

Innostuin purkamisen helppoudesta niin, että purin itseasiassa yhden sauman liikaa. Hiha koostuu kahdesta osasta, ja minun oli tarkoitus purkaa vain alasaumat, mutta vauhtiin päästyäni vetäisin toisen yläsaumankin auki - luulin sitä tohkeissani alasaumaksi. Se oli pikaisesti ommeltu taas kiinni, ja pääsin tikkaamaan kurittomia saumoja

Tikkauksen jälkeen korjasin selän istuvuusongelman ompelemalla kauluksen takakappaleeseen vähän reilummalla saumanvaralla. Ratkaisu toimi ja jakku istui selästä huomattavasti paremmin. Myös kaulus istui hyvin, kun päällimmäinen kaulus oli nyt aavistuksen isompi kuin alakaulus.



Hame syntyi muuntamalla housujen kaavat hameen kaavaksi. Kuva alkuperäisestä mallista löytyy Kriittinen piste -postauksesta. Homma onnistui hyvin ja hameesta tuli sellainen kuin olin suunnitellutkin. Kaavojen muuntaminen oli jokseenkin helppoa - vetäisin etukappaleen haaran mutkan suoraksi ja siitä tuli keskietu. Samoin tein takakappaleelle. Sivuleikkausten linjoja jouduin vähän laskeskelemaan. Mallissa oli taskutkin, jotka tekivät uudelleenkaavoituksesta pikkuisen monimutkaisempaa. Vertailin ja yhdistelin linjoja toisen saman tyyppisen hameen kaavoihin niin etu- kuin takakappaleenkin osalta ja taisin saada linjat kutakuinkin kohdalleen. Olisin ehkä voinut kaivella joitakin kaavoitusopuksia esille ja vedellä viivat niiden oppien mukaan, mutta ajattelin, että pääsen helpommalla, kun otan valmiista mallia.




Jotenkin kuvittelin, että jakusta ja hameesta tulisi kiva yhdistelmä, oikein kaunis jakkupuku. Se suunnitelma ei nyt kuitenkaan mennyt aivan maaliin. Mallit ovat todella kivoja ja tykkään molemmista vaatekappaleista, mutta yhdessä ne ovat melkoisen jäykkä univormu - oikea Lotta-puku. Kaikella kunnioituksella Lottia kohtaan tietenkin, komea univormuhan se on. Ihan sitä en kuitenkaan hakenut, joten jakku ja hame saavat pysyä toisistaan erossa.








18.1.2015

Neljä asiaa, jotka saan ostaa

Loppuviikon työmatka ja viikonlopun humputtelut ovat pitäneet minut poissa blogitekstien ääreltä, mutta täällä ollaan taas. Ompelukoneelle olen päässyt sen verran, että työn alla olleet jakku ja hame ovat valmistuneet. Lopputulokseen palaan huomenna.

Työmatkalla ollessani näin unta, että olin ostamassa paitaa. Paita oli ihana, unelman pehmeä mohairneule, jossa oli eri pastellinsävyjä ja kaunis kuviointi, edullinenkin vielä. Varsinainen löytö, ajattelin matkatessani kassalle pehmoista paitaa tyytyväisenä hypistellen. Samassa muistin lupaukseni olla ostamatta uusia vaatteita ja päästin pari pettymyksen kirosanaa. Hetken mietin hairahdusta. Ostaisin paidan salaa, en vain kertoisi tästä blogissa. Kukaan ei saisi koskaan tietää. Hyi minua! Omatuntoni vei onneksi voiton ja ajattelin, että pahinta olisi, jos itse tietäisin rikkoneeni lupauksen. Olisin huijari, vaikka kukaan ei tietäisikään. Heräsin ja aloin suunnittelemaan pastellineuleen neulomista.

Tulppaaneja päivän piristykseksi

Unesta herättyäni päätin myös määritellä lupaustani hieman tarkemmin. Olen siis luvannut vuonna 2015 ommella vaatteeni itse, enkä osta mitään valmiina. Tämä siksi, että vaatteet on kaikista tuoteryhmistä se, jota minä kulutan selvästi ahkerimmin, ja sillä alueella minä voin vaikuttaa eniten omilla kulutusvalinnoillani. Vaateteollisuuteen liittyy paljon ekologisia ja eettisiä kysymyksiä ja tämä on minun tapani ilmaista oma mielipiteeni asioiden tilasta. Lupakseni ei kuitenkaan ole turhaa ekovouhotusta, eivätkä periaatteeni sellaisia, joiden takia alan hakkaamaan päätä seinään. On muutamia juttuja, joihin haluan pidättää itselläni oikeuden.

Ensinnä rajaan lupaukseni ulkopuolelle hansikkaat. Saan ostaa neulehanskoja tarpeeseen. Jos hanskat kuuluisivat lupaukseeni, en ehtisi muuta tehdäkään kuin neuloa hanskoja, sillä hukkaan niitä niin usein. Tänä talvena on menossa kolmas pari, mutta luulen, että hukkasin ne tänään. Nahkahanskoja en enää edes harkitse, koska niiden hukkuminen harmittaa aina vähän enemmän.

Alusvaatteita saan myös ostaa. Ei siksi, että hukkaisin niitä usein, vaan siksi, että en halua tehdä elämästäni liian vaikeaa.



Kolmas lupaukseni ulkopuolelle jäävä alue on urheiluvaatteet. Liikun paljon ja esimerkiksi uusi laskettelutakki olisi nyt tarpeen, koska vanha on jo aikansa elänyt. Urheiluvaatteet ovat aina pitkäikäisiä hankintoja ja kulutan ne loppuun asti, joten niiden hankkiminen on tähänkin asti ollut järkevää. Vanhat myyn kirpputoreilla (kuten muutkin vanhat vaatteeni), jos ne ovat yhtään käyttökelpoisia. Mutta en siis hanki mitään turhaan, vain jos todella tarvitsen.

Lupaukseeni eivät myöskään kuulu kengät, mutta niitäkin ostan vain, jos ostos on oikeasti järkevä. Järkevä ostos on silloin, kun se on tarpeellinen, pitkäikäinen ja käyttökohteet ovat monipuolisia, materiaali on ekologinen, kestävä ja korjattavissa ja hinta on omalle rahapussille sopiva. Ostos on järkevä myös silloin, jos se edistää positiivisia asioita. Esimerkiksi ostamalla tuotteita suomalaisilta suunnittelijoilta tai valmistajilta tuen suomalaista osaamista ja yrittäjyyttä.

Muilta osin ompelen vaatteeni itse. Mekot, takit, paidat, housut, hameet ja kaikki. Asusteet ja laukut myös, jos sellaisille tulee tarvetta. Sisustusratkaisuissa pyrin samaan. Ajatukseni yltää tietenkin myös vaatekaappiani ja kodin tekstiilejä laajemmalle, ja haluan tehdä järkeviä valintoja kaikilla elämän alueilla. Ekologisemmin, tehokkaammin ja fiksummin. Menestys on vaihtelevaa, mutta tarkoitus on hyvä.

13.1.2015

Mekko, joka valmistui liian myöhään

Nyt kun odottelemme malttamattomina jakun ja hameen valmistumista, on sopiva hetki palata vielä toviksi menneeseen. Tämän mekon oli tarkoitus valmistua uuden vuoden juhliin – tuossa kuosissa olisin räiskynyt kilpaa illan ilotulitusten kanssa ja ottanut vuoden 2015 vastaan teeman mukaisesti omin käsin tehty vaate päälläni.



Tartuin toimeen kuitenkin aavistuksen liian myöhään. Tarkemmin sanottuna pari tuntia ennen kuin oli lähdettävä kohti juhlapaikkaa. Ei siis ihme, ettei mekko ehtinyt juhlintaan mukaan. Mutta ei huolta - luulen, että tälle löytyy käyttöä toistekin.

Kangas löytyi omista varastoistani – taas yksi heräteostos Eurokankaan palaosastolta.  Kyllä vain, varastoni ovat käyneet massiivisiksi. Kangaspalassa oli kaksi näyttävää kuosikertaa vierekkäin. Materiaali oli miellyttävää, mutta en tiedä mitä. Viskoosia, sanoisin. Palaan materiaalin tunnistamiseen vielä tulevissa postauksissa.




Kaava oli Burdan numerosta 4 / 2014 (tämä nimenomainen numero on täynnä mielettömiä malleja). Sovelsin mallia hieman: jätin olkapäät rypyttämättä ja kaavan viiden smokkirypytyslinjan sijaan minun mekossani on vain yksi linja. Se on piilossa tuolla mustan vyön alla. Versioni on myös Burdan mallia lyhyempi, sillä se on tietenkin skaalattu minun pituudelleni (tai lyhyydelleni) sopivaksi - en aivan yllä noiden mallineitosten korkeudelle.

Kangaspalanen riitti juuri sopivasti mekkoon, kun pihistelin leikkuusuunnitelmaa tehdessä oikein viimeisen päälle. Etukappaleen muotokaitale ei meinannut irrota mistään kulmasta, ja päädyin kokoamaan sen kahdesta osasta. Toimiva ratkaisu, jos kangasta on niukasti, sillä sehän ei päälle päin näy. Leikkuujätettäkin kertyi minimaalisen vähän - ekopisteet kotiin siitä.


Burda Style 4 / 2014 sivu 28
<a href="http://www.bloglovin.com/blog/13461187/?claim=bzw3jvx36sg">Follow my blog with Bloglovin</a>

10.1.2015

Kriittinen piste

Edellisessä postauksessa mainitsin jakusta, joka melkein valmistui. Tässä hän nyt on. Kuten huomaatte, niskassa sauma repsottaa vielä, ja jos pääsisitte kurkkaamaan jakun sisälle, siellä repsottaisi pari saumaa lisää. Kalkkiviivoille ei kuitenkaan ole enää pitkä matka – muutama ommel, viime silaukseksi koristesolki ja voilá, jakku olisi valmis käyttöön. Mutta.

Tämä on juuri se kriittinen piste, mihin asti moni projektini yltää, ja mihin se sitten jää odottelemaan parempaa huomista. Tähän asti työ etenee vauhdikkaasti ja suunnitelmien mukaan. Kaavapaperit saavat kyytiä, nuppineulat sinkoilevat, tukka menee silmille, saumuri ja ompelukone savuavat vuorotellen. Palapeli hahmottuu pala palalta, kaikki näyttää hyvältä ja minä olen onnellinen, kunnes viime metreillä huomaan, että jokin on vinossa.

Jokin kohta ei istu. Jostain kinnaa tai sauma menee kurttuun. Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä ja miten. Ehkä otan jostain saumasta vähän sisään tai päästän toisaalta hieman väljemmäksi.


Tämä ystävällinen jakku toivottaa kaikille hyvää päivää

Koska inhoan turhaa työtä, jään pohtimaan oikeaa ratkaisua ja odottelemaan idealampun syttymistä. Idealamppu syttyy kyllä, mutta idea ei liitykään millään lailla tuohon problemaattisen tekeleeseen, vaan aivan upouuteen juttuun. Niin saa uusi projekti alkunsa. Vanhan kimppuun päätän palata heti-sitten-tämän-jälkeen. Arvaatte varmaankin, että tämän uuden projektin jälkeen syntyy uusi projekti, jonka jälkeen uusi ja joku näistäkin on saattanut jo päätyä ongelmakappaleiden pinkkaan. Vanhaan ei ehkä vuosiin kosketa.

Tämä saa luvan loppua, ja lupaan käsi sydämellä, että jatkossa vien aloittamani työn sinnikkäästi kerralla loppuun asti. Heti tämän projektin jälkeen.

Jakussa ongelmana on selkä, sillä niska nousee aavistuksen liian ylös eikä kaulus istu takaa. Lisäksi ongelmana on kangas (jälleen Eurokankaan palaosastolta, villasekoitetta), joka on sinänsä hyvälaatuista, että se on ryhdikästä eikä rypisty lainkaan. Tämän ominaisuuden vuoksi saumoja on kuitenkin melkein mahdoton silittää auki. Ne pirulaiset törröttävät miten sattuu, vaikka kuinka olen silittänyt ja höyryttänyt ja kiroillut ja uhkaillut. Harkitsen tikkaamista vaikka en halua. Se vaatisi purkutöitäkin. Yök.

Niinpä tuntui paljon mieluisammalta aloittaa hameprojekti, joka sinänsä kyllä liittyy jakkuprojektiin,  että se on samaa asua. Hame olikin mielenkiintoinen kokeilu, sillä alkuperäiset kaavat olivat housuja varten, mutta muunsin ne hameen kaavaksi. 


Hamepalapeli

Molempien vaatteiden kaavat ovat Burda Style –lehden numerosta 4 / 2014. Ihastuin jakkuun ja housuihin ikihyviksi ja tein jo housut pellavasta (melkein valmiiksi, tähän palaan myöhemmin). Housujen vyötärö on todella kaunis, ja ajattelin, että olisipa se nätti myös hameena. Pakkohan senkin on onnistua. Niinpä askartelin housujen kaavoista hameen kaavat.

Ompelen hameen valmiiksi (siis ihan oikeasti valmiiksi) lähipäivinä ja kerron projektista seuraavan kerran lisää.



Burda Style 4 / 2014, sivu 29

7.1.2015

Katse viime syksyyn

Tein siis viime syksynä lupauksen olla ostamatta pret-a-porteria - vaatekaappiini pääsisivät jatkossa vain loisteliaimmat lähituotantona syntyneet haute couture –luomukset. Toisin kuin keinokuituiset massatuotantovetimet, nämä ekologisista materiaaleista huolella valmistetut vaatekappaleet olisivat tarkoin harkittuja ja kestäisivät aikaa.

Tai ainakin kuluttaisin rutkasti aikaa niiden valmistukseen, sillä lähituotanto tapahtuisi makuuhuoneessani sijaitsevassa ompelimossa, omasta toimestani. Vaikka syksyn aikana retkahtelin ja tein useita valmisvaatehankintoja, sain myös ompeluhommiin vauhtia. Syksyn aikana valmistui housut, kaksi mekkoa ja jakku.

Tarkemmin sanottuna syksyn aikana valmistui kaksi mekkoa, joista toinen vasta tämän vuoden puolella. Housut ja jakku melkein valmistuivat. Oli miten oli, tämä kietaisumekko ainakin valmistui ja on ollut suhteellisen ahkerassa käytössä siitä asti.


Halusin kauniin mutta helpon arkivaatteen. Sellaisessa on mukava olla, ja sen voi vain vetäistä päälle miettimättä lisäasusteita ja muita härpäkkeitä, koska se ei sellaisia vaadi. Kangas oli jo kangasvarastossasi, se oli viime kesän heräteostos Eurokankaan palakangasosastolta.

En ollut aiemmin ommellut tämän tyyppistä neulosta, joten odotukseni eivät olleet korkealla. Odotin roikkuvaa pääntietä, kiemurtelevia saumoja ja epämääräisiä tikkauslinjoja. Toisin kävi ja mekosta tuli kuin tulikin aivan kelpo vaate.

Kaavan kaivelin kaava-arkistostani. Vuosien varrella minulle on kertynyt pitkä rivi erilaisia käsityölehtiä, joista löytyy kaavat melkeinpä joka lähtöön. Tämän kaavan kaivelin kolmen vuoden takaisesta Moda-lehdestä (1/2012), ja sen on suunnitellut Linda Sipilä.

Oikotie onneen tässä oli pääntietä ryhdittävä 9 mm framilon-nauha ja säädettävä ompelukoneen ohjainjalka. Ompelin framilonin sopivan lähelle reunaa muotokaitaletta ja etukappaletta yhdistäessä hieman pingotettuna niin, että se jäi sauman sisälle taittumattomana ja pitää reunan ryhdikkäänä. Tikkaus 3 cm päästä reunasta onnistui todella helposti ohjainjalan avulla.







5.1.2015

Villaa ja vikatikkejä esittäytyy


Tänään on se suuri päivä, kun julkaisen ensimmäisen blogikirjoitukseni. Tämä päivä onkin antanut odottaa itseään, sillä ajatus blogista on kypsynyt tämän ruudun ääressä jo parin vuoden ajan. Se on hakenut muotoaan ja odottanut parempaa aikaa selkeämpää visiota tai vahvempaa uskoa. Tai huomista, tai ylihuomista, tai sitten kun –päivää..

Mutta nyt - uuden vuoden innoittama, ja toisaalta uuden vuoden lupausten velvoittamana – saanko esitellä, uunituore blogi Villaa ja vikatikkejä teidän iloksenne! Lukekaa sankoin joukoin, kiitos J



Mistä siis on kysymys?

Blogissa kysymys on eräänlaisesta vuosi ilman vaatteita -haasteesta. Olen jo vuosia seurannut vaatteiden laadun heikkenemistä ja kertakäyttökulttuurin leviämistä vaatekaapista toiseen. Massatuotantona tuotettuja tuotteita ei ole suunniteltu kestämään käyttöä vaan tuottamaan voittoa. Materiaalit ovat luokattomia ja työn jälki on mitä on. Hinta ja laatu eivät kulje käsi kädessä, hinta ja brändi sen sijaan kyllä. Suuria puheita ja pieniä tekoja, joiden taustalla vaikuttaa aina raha. Hikipajoja, ympäristökuormitusta, ulkonäköpaineita, kulutuskeskeisyyttä, käsityön arvostuksen laskua, kotimaisen osaamisen katoamista... huh, vähemmästäkin tulee huono fiilis.

Niinpä tein jo syksyllä itseni kanssa diilin, että en enää osta yhtään sellaista vaatekappaletta, jonka pystyisin tekemään itse - sen sijaan teen ne itse. Vuoden 2014 aikana vaatelakkoilu herätti keskustelua myös muilla tahoilla. Mm. Radio Aallon Anna Perho ryhtyi keväällä vaatteenostolakkoon loppuvuodeksi ja Vuosi ilman uusia vaatteita -haaste heitettiin syyskuun Siivouspäivän yhteydessä. Trashionista Outi Pyy aloitti vuoden 2015 kannustalla ihmisiä ottamaan haasteen vastaan vetoavin argumentein. Minulle totaalikieltäytyminen on liian totista (ja tuhoon tuomittua) puuhaa eikä kirpputorien kiertäminen löytöjen toivossa innosta - en vain tunne oloani kotoisaksi housuissa, joissa tiedän jonkun vieraan joskus tepastelleen. Itse tekeminen sen sijaan tekee homman minulle mielenkiintoiseksi ja mielekkääksi.

Syksyinen päätökseni oli kuitenkin ehkä turhan hataralla pohjalla ja syksyn aikana notkahduksia tuli. Sorruin tekemään muutamia hankintoja, joista huono omatunto sitten jälkeenpäin soimasi. Niinpä nyt vuoden 2015 kunniaksi kokoan itseni ja päätän aiempaa vankemmin olla hankkimatta yhtäkään uutta vaatetta. Teen kaiken itse. Ei siis enää heräteostoksia, ei aleövereitä, ei pukukopeissa hyviltä ideoilta tuntuneita kertakäyttöhelmiä. Vain harkittuja, suunniteltuja, itse omin pikku kätöksin väkerrettyjä vetimiä.

Tällä lupauksella haluan haastaa itseni ja ompelutaitoni, mutta ennen kaikkea rajoittaa vaatteiden ylikulutusta ja harkitsemattomia hankintoja, joita vaatekaappini pursuaa. Enhän halua ostaa sellaista, joka näyttää halvalta vinoine saumoineen, kestää käyttöä muutaman hassun kerran ja on sen jälkeen käyttökelvotonta jätettä. Lisäksi oma harkintakykyni pettää sovituskopin spottivaloissa melkoisen usein ja sen suora seuraus on viheliäinen heräteostos. Joissakin sovituskopeissa on oma rinnakkaistodellisuutensa, jossa kaikki on mahdollista. Niistä on parempi pysyä kaukana.

Osallistun siis maailmanpelastustalkoisiin kertakäyttökulttuurin aiheuttamia tuhoja vastaan, välineinäni ompelukone ja saumuri sekä nippu neulepuikkoja. Nyt ainakin uusien vaatteiden määrä radikaalisti vähenee, kun ryhdyn itse ompeluhommiin. Jos vaatteideni saumat ovat tästä edespäin vinoja, tiedän keneltä vaatia selitystä.

Ja kuka täällä kirjoittaa? 

Lyhyesti sanottuna: kolmenkympin kieppeillä oleva porvoolaisneitokainen - lisää selvinnee matkan varrella. Oma taustani käsityöläisenä on elämänmittainen – neulepuikot viuhoivat käsissäni sujuvasti jo ennen kuin opin lukemaan. Käsillä tekeminen on pysytellyt tärkeänä asiana noista päivistä saakka ja käynnissä on ollut jos jonkinlaista projektia. Ommellut olen jonkin verran, mutta viime vuodet ompelulaitteistoni on pysytellyt kovin hiljaisena, ja nyt on korkea aika laittaa ompelimoon vipinää.

Blogissa kirjoitan sekä ylä- että alamäistä (joita luultavasti tulee vastaan reippaasti) haasteen parissa. Kerron parhaat ompeluvinkkini onnistuneeseen lopputulokseen ja raportoin sudenkuopat, jotka löydän. Jaan ompelu- ja neuleohjeita, ahaa-elämyksiä ja ideoita. Saatanpa postailla muutakin aiheesta ja aiheen vierestä matkan varrella tekemieni havaintojen innoittamana. Blogiani ohjaavia arvoja ovat ekologisuus, kädentaitojen arvostus ja tyyliseikat. Hauskuutta unohtamatta – ennen kaikkea tämän tulee olla hauskaa.

Aivan ongelmitta tämä haaste ei ole voitettu, onhan edessä melkoinen rupeama hommaan tottumattomalle. Riittääkö aikani tuhannelle ja yhdelle ompeluprojektille? Entä mihin ompelutaitoni riittävät? Mistä löydän kankaita, jotka sopivat muuallekin kuin isoäidin ikkunoihin – ekologisia kriteerejä unohtamatta? Kenellä on ne kaavat, joista taion trendikkäitä luomuksia? Miten saan ne istumaan omille mittasuhteilleni? Kuljenko koko vuoden viime vuoden vaatteissa vai saanko ylleni jotain uutta ja tilanteeseen sopivaa? Paistaako omatekoisuus kilometrien päähän vai onnistunko sulautumaan tehdaspukeisten kanssaeläjieni joukkoon? Tuleeko siitä saumasta vino? Ja helmasta liian lyhyt? Istuuko yksikään hiha? Vuodestani on muodostumassa varsinainen jännitysnäytelmä.

Enjoy!